Vaikkei muista toisen vanhempien syntymäpäivää, taikka mielipidettä jostakin ulkopuolisesta, pitäisi osata kääntää tilanteet ja keskustelut parempaan suuntaan, saada pahat asiat pois mielestä.
Ottaa tilanne oikeaan aikaan oikealla tavalla haltuun. Kunnioittaa toisen mielipidettä, mutta osata sanoa omansa ääneen.
“Tossun alla” olevia en kunnioita yhtään, enkä myöskään niitä dominoivia osapuolia. Se ei kestä onnellisesti ikinä loppuun. Minusta aisoista pitää keskustella ja tuoda molempien mielipiteet esiin. Parisuhteessa ja avioliitossa pitää osata antaa asioita pois ja ottaa niitä lisää tarpeen vaatiessa. Molemmat joutuvat tekemään riskialttiita uhrauksia, mutta kaikkea ei pidä jättää suhteen takia. Kompromissit kuuluvat elämään, riitoja saa tulla, kunhan muistaa aina, että eron kuuluu olla lopullinen.
Ero on usein ikävä päätös suhteelle, mutta monissa tilanteissa se on myös paras vaihtoehto. Jos molemmat, tai edes toinen, on epätyytyväinen suhteeseen, sitä ei pitäisi pakottaa jatkamaan. Pelkkä ajatus, ettei toinen ole itselle tarpeeksi tai itse ei ole toiselle tarpeeksi, ei riitä eroamisen syyksi. Silloin on psyykkisesti jotain vialla. Vaikka omakohtaisesti voin sanoa useinkin miettineeni, “miksi minä?” Se on viimeinen kysymys maailmassa, mitä saisi esittää itselleen. Asioilla ei ole syytä. Ihmiset vain valitsevat kumppaninsa usein tahtomattaankin, sitä ei voi estää, eikä yleensä pidäkään. On asioita, tunteita, suhteita, tapahtumia ja eleitä joita ei edes tarvitse selitellä. Ne tapahtuu. Pitää vain osata tehdä viimeinen päätös asioille, hyväksyä ja jatkaa niitä, tai hyväksyä ja jättää ne.
Pettäminen on kaikista suhteessa olevista asioista se kauhein. Se ei vain ole pelkkää pettämistä, vaan toisen loukkaamista, hylkäämistä, unohtamista ja epäkunnioittamista. Se on kuin seitsemän ruoskaniskua ja suolan sirottamista haavoihin. Pahinta on, jos asiasta ei kerro. Varsinkin jos se jatkuu. Ihminen, kuten muutkin eläimet, ovat hyvin seksuaalisia, me kuitenkin olemme niitä harvoja jotka myös tekevät sitä nauttiakseen, ei vain lisääntymiseen. Toki se on oikeutettua ja omin sanoin - mahtavaa. Mutta kaikki tuntuu paremmalta jos siinä on aidot tunteet mukana. Asioista pitää osata puhua toisen kanssa, jos ei itse tunne mitään enää toista kohtaan, tai nautinto, intohimo ja muu tärkeä puuttuu.
Toki jos seksi puuttuu kokonaan pidemmästä suhteesta, sekin on isompi ongelma. Mutta suhde ei saa perustua pelkästään siihen. Myös pelkkä toisen kanssa puhuminen, halaaminen, hiljaa sohvalla makaaminen tai sen kanssa vaikka koiran ulkoiluttaminen on tärkeää suhteessa. Tehdä asioita yhdessä. Toinen täyttää sen tyhjän kohdan sydämessä, tuo turvaa ja lämpöä. Tärkeä sääntö on, ettei koskaan saa mennä riidoissa nukkumaan. Kiistat ja tappelut kuuluvat toki suhteeseen, mutta vahingoittaminen fyysisesti tai henkisesti ei käy. Juokse vaikka mieluummin kymmenen kilometrin lenkki, älä pura sitä toiseen liikaa. Aatteistaan voi kertoa, mutta ei tarvitse loukata toista vanhoilla, kipeillä asioilla. Pitää myös osata antaa anteeksi ja muistaa kertoa rakastavansa toista.
“Rakasta sinua”
Nämä kaksi sanaa ovat monille vaikeita sanoa. Voin myöntää, että olen tasan kerran rakastanut sillä tavalla jotakin ihmistä. Tietenkin omaa koiraa, esinettä tai asiaa, perhettä ja ystäviä kohtaan oleva rakkaus on aina erilaista. Toinen ihminen, sen kanssa sitoutuminen, siihen luottaminen ja sitä rakastaminen on toisenlainen asia, monellakin tapaa. Nämä sanat kuitenkin ovat tärkeät ja niitä ei saa sanoa tarkoittamatta. Voin myöntää sortuneeni itse siihen. Kuitenkin, kuinka nopeasti voi rakastua? Oikeasti? No, vaikka sekunnissa. Ihastuminen on vain toisen ulkomuotoon hurmaantumista, rakastuminen on hyväksymistä, toisen menneisyyden ja persoonan haluamista omaan elämäänsä.
Tässä oli minun mielipiteeni.
Ja ei, en itse ole nyt rakastunut, joskus olin sen virheen tehnyt ja otin opikseni...
pöyröö, oot ihana !♥ mutta MÄ oikeesti RAKASTAN sua !♥ ps. pistäppä se lukija juttutouhu tonne johki ni tätä pystyy seuraamaanki ;) ja hyvää tekstiä sää kirjootat (:
VastaaPoista