Pelkää en siedän sitä tiedän sen, mutta kun katson sua mä olen tyttö hiljainen

Tosiaankin, olen yrittänyt pitää blogia jo kauan, mutta aina sen oon failannut jotenkin. En oo ehtiny, jaksanu, muistanu.
Nyt päätin ottaa itteeni niskasta kiinni ja vaan kirjoittaa.

Olen siis syntynyt 7.9.1996 Kotkan keskussairaalassa ja siitä lähtien olen kantanut nimeä Inka Karoliina Suokallio. En ole ollut ikinä ylpeä tekemisistäni ja itsestäni, mutta silti olen kykenyt sinnittelemään tähän päivään asti.
Oikeastaan elämästäni ei ole kauheasti kerrottavaa. Asuin ensimmäiset 14 vuotta Virolahdella Etelä-Suomessa, mutta muutimme äitini (sekä yli kymmenen hurtan) kanssa Närpiöön Pohjanmaalle. En osaa ruotsia sen paremmin kuin, että pääsen kurssista läpi. Nykyään asustelen suurimmaksi osaksi Kauhajoella Maatalousoppilaituksen asuntolassa koirani Ikalan kanssa, muutin sinne noin vuosi sitten.

Ikala spod Dumbiera "Iksu" Ceskoslovensky vlcak 5½v

Eka postaukseni siis sisältää vain lässynlässynläätä, eli ei mitään mielenkiintoista. Kirjoittelen tänne pääasiassa silloin kuin huvittaa, joskus joka päivä ja joskus kerran viikossa. Riippuen toki onko mitään maata mullistavaa tapahtunut.
Voisin pieniä informaatioita antaa itsestäni. Omistan punertavat, pitkähköt hiukset, siniharmaat silmät, olen n. 164cm pitkä. Intohimoni on ratsastus, autot, traktorit, piirtäminen ja valokuvaaminen.
Pelkään korkeita paikkoja, minulla on vakava hämähäkkipelko, lievä pimeänpelko ja parantumaan päin oleva paniikkihäiriö. Paniikkikohtauksia ei ole esiintynyt pariin vuoteen kuin muutaman kerran. En ole missään tekemisissä isäni kanssa, eipä ole siitäkään kuulunut kolmeen vuoteen mitään. Joinakin vikonloppuina käyn kotona äitini luona Närpiössä auttamassa kotihommissa ja muissa.