Hetkeen ei ole taaskaan tultua kirjoiteltua tänne mitään, pyydän anteeksi kaikille jotka blogiani seuraavat. Elämä vain on heittelehtinyt joka suuntaan ja ajatukset on aivan sekaisin kaikesta. En edes tiedä mistä aloittaisin.
En välttämättä vielä tähän kirjoitukseen saa kuvia, koska hihhuloin koulun koneella. Huomenna olisi tarkoitus kirjoittaa taas vähän lisää ja pistää enempi kuvatuksia teille.
Viimeaikoina ollut helvetin hankalaa tää koko elämä taas vaihteeksi. Tuntuu kun mikään ei onnistu ja jos jotakin tekee niin tulee vain paskaa niskaan. Koskakohan tää onni kääntyis paremmaksi?
Jostakin tiettämättömästä syystä mullaon polvet keränny nestettä muutamassa viikossa ihan kivasti, ne on lämpööset heti kun kyykistelen tai nostelen jotakin. Niihin oikeasti sattuu vähän väliä ja en tiiä mitä tässä tekis. Myös vasemman puolen nilkka temppuilee. Kaaduin pari viikkoa sitten koulun avoimissa ovissa ihan komeasti, kompastuin johonkin helevetin kynnykseen ja tein oikein näyttävän sisääntulon. Polvi auki ja nilkka revähti.
Mulla oli kepit käytössä pari kertaa kun lähdin jonnekkin, mutta enhän mä niillä osaa kävellä, joten annoin olla ja klenkkasin vapaasti pitkin maita ja mantuja. Sitä miettis vain, että mitähän sitten vielä?
Noh, vaikka se, että tuossa yksi päivä nukuin muutaman yön putkeen sohvalla ja niskat kipeyty normaalia pahemmaksi, se ei ollut vielä sietämätöntä. Menin sitten viimeviikolla kaverille Veralle yöksi oikein, OIKEIN pehmeälle sängylle nukkumaan, ja sehän auttoikin paljon. Koko oikea puoli vartalosta jumissa ja on muuten sitten oikeasti kipiänä. Taas nukuin sohvalla ja nyt hengittäminenkin ottaa tajuttoman kipiää selkään, kylkeen ja niskoihin.
"Rahat loppu, myydään volvo" - Mä saan suurinpiirtein 200e kuussa opintotukea tilille. Puhelin päätti hajota siis jokin aika sitten ja sain muutaman mutkan kautta uuden puhelimen, samanlaisen kylläkin. Lumia 520, jippii. Noei, on tää ihan hyvä ollu toistaiseksi. Äitee lainasi sen 115e mulle puhelimen ostoon, ja suunnitelma oli, että maksaisin takasin kahdessa osassa, että jäisi jotakin edes käteen elämistä varten. Se meni sitten viemään rahat tililtä ja nyt ollu vähä kankiaa tää eläminen, varsinkin viikonloppusin. Viime viikonloppuna oli vähä heikot sapuskat, heikommat ku varmaan ikinä. Tässä odotellessa että saisi edes pari euroa, sillä tili on tyhjä. Oikeasti.
Meidän koulun asuntolanhoitaja on sitten päättänyt ottaa mut silmätikukseen. Valitettavasti olen meidän solun soluvastaava, jolloin se voi kaataa kaiken paskan mun niskaan. Ei siinä mitään, kyllä mä kestän. Se tuli valittamaan, että mun koira ulisee täällä ja mulla meni lievästi hermot. Iksu on nyt Närpiössä äiteellä ja pysyykin siellä. Muutan todennäköisesti ensikuussa toiseen asuntolaan kun ei mulla koiraa enää ole. Vieläkin kuitenkin satelee valituksia ulisevasta koirasta, mutta eipähän oo oma piski niin ei katto mitään väliä.
Sitten vielä tunteet. Henkiset asiat. Niistä aattelin kertoa enempi myöhemmin, mutta ei nekään yhtään paremmassa jamassa ole kuin mikään muukaan. Osaan taas itkeä, hienoa. Se on vähän hankalaa ja pitää miltein pinnistellä jotta onnistuisi, mutta parempi niin kuin ilman kyyneltäkään. Terve näyttää tunteensa? Selittämättömiä tuntemuksia ja ajatuksia jotakin ihmistä kohtaan. Tosin kyllä nyt sokiakin näkee ettei se musta välitä millään lailla. Ei siinä, totuttu on siihenkin.
Pohjalta vain suunta ylöspäin, toivottavasti näin.
On tässä nyt jotakin positiivista. Tänään olisi viideltä aika hierojalle, jospa hengittäminenkin tulis helpommaksi. Kun ei oo rahaa niin ei oo ruokaa ja hoikistuu, huomattu on ja tästä vaan jatketaanki. Sekä toki se, että sain eilen taas uuden kaverin, oikeasti kivan sellaisen, jolle voi puhua asioista. Muutahan mulla ei täksi päiväksi ollut, näkemisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti