Tämäkö on se kirosanapäivä?

Voi vittu! Se onki ollu tänään toosi helvetin usein kuultu asia. Kaikki on vähänniinku ruvennu ketuttamahan ihan perkeleesti, kauniisti sanottuna. Saatana. Muuten ihan perus tylsä kuolen-ihan-just-tylsyyteen päivä ollu ja nyt vielä oli nelisen tuntia teknologiaa, käytäntöä. Ei siinä, mä vähän myöhästelin ehkä tunnilta ja lopuuksi kun saavuin niin eihän siellä saatana ollu mitänä järkevää tekemistä. Kaikki muut toki sai tehdäkki jotaki, mutta eeei, laitetaan Inka LAKASEMAAN JOTAKI VITUN LATTIOITA! Pikkase rupes kiehuttamaan. Noh, ei siinä, oon selvinny jo kämppään asti hengissä. Nyt odotellessa mitenkä tää helvetin hyvin alkanu päivä jatkuu.

Mitäs muuta.. Nooh, meikä päätti alkaan kirjottaa jotaki tarinan tapaasta jossain vaiheessa, kun saan hahmot ja kaiken muun koottua järkevästi yhteen. En kyllä tiiä tuleeko siitä ikinä valmista, kun edellisetkin ''kirjan alut'' on jääny pariin sivuun. Sen näkee sitten pian, tuossa alhaalla koko paskan nimi siis.

Émotion vers écueil ~ Tunteiden karikko 

Sain jopa aikaaseksi korjattua nuo mun philipsin kuulokkeet :D Tungin ilmastointiteippiä ympärille, ei kiesus että voi olla vaikeeta löytää sitäki koko saamarin koulusta! Ei ollu pajalla, en löytäny raksatiloosta, ja maatilahallin toimistosta vasta löyty rulla sellaasta. Tai oikeastaan kolme, mä pöllin tuon yhen nyt ittelleni. Piti asennella seinäänki teippiä kun joku nero insinööri iskeny seinään pari ritilää joista tulee kylmää ilmaa sisälle. Nyt ei tuu enää ja jos nyt sais nukuttua vähä paremmin? Tuskin, mutta yritys hyvä kymmenen.

Eipä tähän mun elämään muuta nyt kuulu. Tunteet nyt aina on sinkoillu vähä omini suuntiinsa, vaikkakin nyt normaalia enemmän ja pahemmin. Mä en tiedä enää mitä mä oikeen tekisin näiden ajatusten kanssa. Ja kukaan ei kuuntele.. tai jos kuuntelee niin niitä ei oikeasti kiinnosta taikka ei kukaan osaa yhtään antaa tukea. Nyökyttelee vaan ja aloottaa tarinoita omista ongelmistaan.. Aivan sama, kyllä mä oon ennenkin hengissä selvinny, vaikka välillä tuntuu että haluais vaan.. tuota.. noh.. unohtakaa. On vaan olo, että pitääs purkaa jotenki taas tätä surun ja vitutuksen sekaasta oloa .. sekä kaipuun, ikävän ja haikeuden tunnetta.. jotenkin.. Mutta miten? En haluis taipuu vanhaan tapaan, mutta tuntuu ettei oo muitakaan vaihtoehtoja. Mikään muukaan ei auta.. Itkettää vaan niin vitusti, mutta ei jaksias itkeä. Sitten kysellään, mutta ei ketään silti kiinnosta.

Se on onneks ihanaa, että kuitenkin mun yksi ystävä lupasi olla tukena ja olkapäänä koska vaan kun tuntuu pahalta. Mulla on jo jonkinmoinen luotto sitä kohtaan, sillä jossain syvällä sisimmässäni tiedän, että tää kyseinen ihminen pitää asiat omana tietonaan oikeasti. Jos mä oon väärässä, niin taas opin uutta. Mutta antaa nyt vaan mennä, koska se puhuu mulle aivan eri tavalla kun kukaan muu. Se saa mut uskomaan itteeni.

Tällänen päivä taas vaihteeksi. Kaikki hylkii ja ei jaksa..pysty..kykene..huvita..halua.. Kumpa joku tulis ja piristääs mun koko päivää. Näkyillään taas pian !