Tai oon ollu, aivan sama se mulle mistä ajasta nyt puhutaan, vaikka kaikesta. Jotkut varmaan on miettinyt tosissaan, että millainen eliö täällä kirjoittaa, ja millainen se on ollu menneisyydessään. Rehellisesti? En tosiaankaan ole se sama mikä oon ollut joskus.
Jokainen toki muuttuu aikanaan johonkin suuntaan jotenkin, mutta ite oon kai käyny niin paljon läpi parissa vuodessa, että vanhatkaan kaverit ei tunnistais samaksi enää.
Mitkä asiat tekee ihmisistä erilaisia? Kaikki. Se miten henkilöä kohdellaan, on ehkä suurin muuttaja.
Se mitä ihminen näkee, kokee, kuulee, koskee, maistaa, haistaa.. se kaikki tekee ihmisestä persoonallisen. Jokainen kuitenkin on käynyt eri asioita läpi elämänsä aikana. Vaikka moni kokee saman kaltaisia asioita, ne ei aina ole samoja, oikeasti. True story bro, sanon minä.
Itse olin ala-asteella hyvin avoin, menossa mukana oleva ihminen, jolla ei ollut ongelmia tai huolia koskaan. vittuileva rehtori, paskaa niskaan kaatava naapuri ja koko kylä kuitenkin muutti mua jonkin verran.
Miltä 10-vuotiaasta tuntuu, kun koko kylä puhuu paskaa selän takana? Noh, jos se olis jääny vain selän takana puhumiseen, se ei ois haitannu. Tähän tulis niin paljon tekstiä, jos alkaisin kirjoittamaan tosissani kaikesta. Kuitenkin huono kirjoitusasento ja jäätyneet näpit estää mua kyseisen tavoitteen suorittamisesta.
Ylä-asteella kaikki muuttui pahemmaksi. Mua kiusattiin, vitusti. Mulla oli vain muutamia kavereita ja pari oikeeta ystävää. Ongelmia tuli ja meni kaikessa asiassa. Muutama vanhempiluokkalainen poika osas satuttaa -joskus fyysisestikkin. Vaikkei pahoin, se silti sattu joka kolkkaan. Ne ei ehkä tajunnu mitä ne teki. Asiat pahentu vaan kun kuraattorille avauduttiin. Silloin tajusin, ettei kehenkään vois luottaa. Kaverit ei osannu tehä asialle mitään. Ehkä koska en kertonu niille. En äitille, en kenellekkään. Sain kaiken näyttämään normaalilta ja hyvältä muiden silmissä. Kuitenkin mä vuosin yli sitä paskaa, en jaksanu enää. Yhtenä päivänä tein sille stopin. Mä löin. Sitä pahinta kiusaajaa, suoraan kasvoille litsarin, joka tuli niin täydestä sydämestä. Jätkällä punoitti naama kauan aikaa, olin tyytyväinen itteeni, ja siihen se loppu. Kaikki.
Väkivalta ei oo ratkaisu - mutta joskus se oikeasti auttaa. Koulu vaihtu, ihmiset vaihtu, kun muutin Virolahdelta Närpiöön ja aloin käymään Jurvassa koulua. Sain taas vain pari kaveria, koska en tuntenu itteeni hyväksi kenenkään kanssa. Sain parhaan kaverin, ekan oikean sellaisen. Kaikki tuntu olevan täydellistä. Se loppu ysin keväällä, kaikki täydellisyys. Paras kaveri muuttu täysin. Se rupes juomaan kunnolla, se unohti mut, hylkäs. Kun pistin sen valitsemaan mun ja viinan välistä, se ei kyenny siihen. Silloin mä sanoin ne sanat; "Tästä lähtien sä oot mulle ku kuollu, ilmaa vain." Niin törkeesti mä sanoin, mutta mut oli loukattua, mua oli satutettu. Taas. Olin hieman sulkeutuneempi ihminen ylä-asteella jo, ja se pahentu seuraavana kesänä, ennen kuin aloitin ammattikoulun.
Ammattikoulun aloitettua mä oon muovaantunu tosi paljon. Mä näytän usein siltä, että kaikki ois hyvin. Toisinaan oli iltoja, kun mä en jaksanu esittää. Silloin mua vaan sanottiin huomionkerjääjäksi. Olinko mä sitä tosissani??? Mulla oli paha olo ja halusin, että joku näkis sen, joku auttais. Pari yritti, mutta ehei, ne ei oikeestaan ees välittäny. Esittivät vaan.
Nyt asiat on
Se siitä aiheesta.
Meillä lähti eilen yksi koira taivaaseen... Oli rakas, on yhä, tulee olemaan aina paikka sydämessä sillä rouvalla. Ei sydän, eikä keuhkot kestäneet kennelyskää.
09.01.2002-21.01.2014 Wolfsirius sleeping Storm "Hukka"
I will miss you forever, I will never forget...<3
I will miss you forever, I will never forget...<3
''Sinua vielä täällä muistelen
anna anteeksi sua ymmärtänyt en
olin sielultani rikki, lapsi kohtalon
joka silloin tiennyt ei mitä rakkaus on
Muistan kuinka toisillemme luvattiin
Sua ilman kuolen tai joudun helvettiin
kanssasi sain täällä hetken olla onnellinen
kaikki kaunis katoaa nyt mä tiedän sen
Miks kaikki kaunis katoaa?
rakkaat viedään meiltä liian aikaisin
en rauhaa sielulleni saa
vaik sut sydänmeeni silloin hautasin
Nousee muistot, kuin kuolleet haudoistaan
tänä yönä juhlimaan ja laulamaan
kunniaksi ystävyyden ristinmerkin teen
se on jotain joka sulle merkitsee
sataa lunta hiljaa tähän kaupunkiin
sun kasvos nään kun katson taivaisiin
hetken ennen kuolemaa ikuisuuden tajuan
kuinka paljon sua rakastan
Miks kaikki kaunis katoaa?
rakkaat viedään meiltä liian aikaisin
en rauhaa sielulleni saa
vaik sut sydänmeeni silloin hautasin
vaik kaikki kaunis katoaa
ei muisto ystävyyden kuole milloinkaan
ei levottomat rauhaa saa
tänne etsimään jää toinen toisiaan
Miks kaikki kaunis katoaa?
Miks kaikki kaunis katoaa?
rakkaat viedään meiltä liian aikaisin
en rauhaa sielulleni saa
vaik sut sydänmeeni silloin hautasin
Miks kaikki kaunis katoaa?
ei muisto ystävyyden kuole milloinkaan
ei levottomat rauhaa saa
tänne etsimään jää toinen toisiaan
Miks kaikki kaunis katoaa?
rakkaat viedään meiltä liian aikaisin
ei levottomat rauhaa saa
tänne etsimään jää toinen toisiaan''
// Dingo - Miks kaikki kaunis katoaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti